VIII Neljä tuntia
– monimurhaaja vietiin yöjunalla Helsinkiin |
 |
Latvialainen monimurhaaja Tshokke oli päässyt irti puoli kahden tienoilla. Reilut neljä tuntia kestänyt ammuskeludraama päättyi viiden korvilla talvisen hämyn laskeutuessa verisen iltapäivän suojaksi. Vielä illalla Kauppatorilla liikuskeli levotonta väkeä, joka poistui vasta kun työväenyhdistyksen johto vakuutti, että huhut latvialaisvankien pahoinpitelyistä ovat täysin perättömiä. Yön pimeydessä Tshokke ja Kansan Lehdessä aiemmin pidätetty Salin siirrettiin ylimääräisellä junalla Hämeenlinnaan ja sieltä Helsinkiin – sen verran vapauttamisyrityksiä pelättiin.
Emma Gailsin todettiin samana päivänä aiemmin lähettäneen Tshokkelle sähkeen sanoin ”Äiti sairaana”, mikä tarkoitti, että nyt asiat olivat menneet joidenkin rikostovereiden osalta myttyyn. Gails ilmoittautui itse poliisille Tampereella seuraavana päivänä. Kolmas seurueen mukana Tampereelle tullut mies, ilmeisesti tuntemattomaksi jäänyt, pääsi katoamaan.
Tshokken tapaus vaati kolme kuolonuhria: kaksi poliisia ja yhden siviilin. Haavoittuneita oli ilmeisesti seitsemän: kolme poliisia ja neljä siviiliä (eräissä lähteissä mainitaan haavoittuneiden määräksi 2 + 2). Siviilimiehet haavoittuivat, kun Tshokke ammuskeli raatihuoneen ikkunoista ulos kohti torille kerääntynyttä väkijoukkoa ja sen seassa olleita poliiseja. Mainittakoon, että ammutuista poliisimiehistä toiselta jäi seitsemän lasta, toiselta kahdeksan – ja vielä kummaltakin yksi syntymätön. Neljissäkymmenissä olleet Grönfelt ja Balkewitsch lepäävät Kalevankankaalla.
Lauri Pohjanpää on muistellut, kuinka hänen osalleen sattui tuona verisenä päivänä raskas tehtävä. Tshokken huudellessa ymmärrystä ja tukea toimilleen Pohjanpään viereen seisahtui ikätoveri Lauri Balkewitsch, Tshokken ampuman etsiväkomisarion poika. Hän ei tiennyt vielä asiasta mitään. Niinpä Nordqvistin (Pohjanpään) raskaana velvollisuutena oli kertoa, mitä hänen kaverinsa isälle oli sattunut… Myöhemmin Pohjanpää kirjoitti tapahtumien loppuvaiheista seuraavaan tapaan:
- ”Tämän järkyttävän päivän iltahämärissä saattoi pieni omaisten ja ystäväin joukko, jossa minäkin jouduin olemaan mukana, komisario Balkewitschin ruumiin pitkin hiljaisia katuja hänen kotiinsa. Hautajaisiin lähetti kenraalikuvernööri Obolesnki edustajakseen yleisesikuntaeverstin, joka surutalossa väänteli äänettömästi viiksiään vaihtaen vain muutaman sanan poliisimestari C. J. A. Kraemerin kanssa, ainoan, joka tilaisuudessa osasi puhua venäjää”.
© Jari P. A. Niemelä 1998-2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti